keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kaikista vaikein


Tanssitunneilla kohtaa parhaat totuudet mistä tahansa. Ihan totta. Tämän päivän rehellisin palaute koskien opiskelijoiden itse laatimia fraaseja ja niistä tehtyä yhdistelmää:
"Se on niin tylsä. Tasainen mössö."

Käsi ylös, joka ensimmäisenä arvaa, mikä puuttui.

Hengitys.

Olen saanut opetettua tunneilla jalanojennuksia, kylkien pidennystä, koontoa, isolaatiota, kehon rotaatiota ja rullausta, mutta on yksi asia, josta saa muistuttaa joka ikinen kerta ja se silti unohtuu. Se hengitys. Välillä myös itseltäni, kuten tänään.

Viime aikoina olen ollut tavanomaista enemmän tekemisissä näyttämötaideprojektien kanssa. Joka ikiseen niistä pätee sama sääntö: hengittämällä saa syvyyttä ja dynamiikkaa sekä läsnäoloa hetkeen. Hengittämisellä saa itsensä nostettua lattialta vielä kerran, vaikka keho huutaa EN ALA ENÄÄ. Miten meidät hengissä pitävään asiaan voidaan kiinnittää niin onnettoman vähän huomiota?

Puhetyöläisille, näyttelijöille, urheilijoille, tanssijoille ja muille vastaaville kyseinen toiminto on likipitäen elinehto. Sen lisäksi siitä saattaa olla yllättävää hyötyä ihan missä tahansa tilanteessa. Yksi ystäväni muistuttaa aina panikoidessani (yleensä henkisesti) minua kiinnittämään huomiota palleaan ja keskittämään syvän hengityksen sinne. Fyysinen (ja välillä jopa se henkinen) jännityskramppi vähenee huomaamatta, itsestään. Nykytanssisarja tänään muuttui eläväksi, kiinnostavammaksi liikkeeksi heti, kun lisäsin hengityksen. Muistan tanssikoulutukseni aikana arkailleeni tolkuttoman pitkään kuuluvaa hengitystä - en minä voi, kaikki kuulevat!

Anteeksi mitä? Että kaikki ajattelisivat: Täh, mitä toi tekee? No, se hengittää. Oho.
Nykyisin puuskutan huomaamattomasti kuin höyryveturi etenkin opetustilanteissa, jos haluan oppilaiden hoksaavan mistä on kyse. Hengitys sisään ja kurkota ulos, hengitys ulos ja pehmennä tai työnnä aksenttina. Hengitä ja rytmitä. Hengitä koko kehon laajuudelle ja siitä ulos. Hengitä puhetta, kehon ääntä ja painoa.

Ja oliko kukaan koskaan ajatellut, kuinka paljon hengityksellä (ja hengittämättömyydellä) vaikuttaa tahtomattaan myös non-verbaaliseen viestintäänsä?

Hengittämään siitä, hiiop. Nyt on sitäpaitsi ihana kevätsää ja ulkona maan tuoksu. Hengitä tätä hetkeä, itseesi. Hengitä itseäsi ulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti