lauantai 4. tammikuuta 2014

Jos elämä antaa sinulle sitruunan, se antaa sinulle sitruunan eikä omenaa


Aiheesta on ennenkin kirjoitettu täällä ja toisaalla, mutta kävin sen verran erinomaisen keskustelun eräänlaisen henkisen mustan aukon teoriasta, että siitä tuli vahingossa jälleen ajankohtainen.

Ihmismieli näkee paradoksaalisesti selvimmin sen, mitä ei ole. Sen mitä juuri itseltä puuttuu ja sen mitä kaipaa ja tarvitsee syystä tai toisesta kipeimmin. Kaikki se mitä sen sijaan on ja saadaan, jää imaistuksi siihen puuttuvan asian mustaan aukkoon. Kun minulle ei ole TÄTÄ, minulla ei ole mitään. Kaikki katoaa. Se mystinen TÄMÄ voi olla mitä tahansa harrastuksista tai työtehtävistä ystävyys- ja parisuhteisiin. Edellämainittujen kohdalla asia on helpompi käsitellä ihan tietoisella tasolla järkeväksi – keskittyä huomaamaan ja huomioimaan kaikki ne asiat, joita jo on: muiden osa-alueiden osaaminen, muiden tehtävien (o)saaminen ja suorittaminen, ja ihan vaikka parempi mieli, kehittyminen ja edistyminen toisessa asiassa.

Ihmissuhteissa sen sijaan astutaan niin primitiiviselle psyyken alueelle, ettei se musta aukko ole yhtä helposti järkeiltävissä pois. Sen voi järkeillä pois, ja se palaa silti, käytännössä itsetahdottomana automaationa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että jossain vaiheessa elinkaarta se primitiivinen tarve tai halu on jäänyt täyttämättä eikä sitä itse osata tai kyetä paikkaamaan, jolloin taakka siitä siirtyy kumppaneiden (ystävät tai puoliso) niskaan: miksi sinäkään et anna minulle TÄTÄ. Miksi en sinultakaan saa mitään. Reaktio on hämmentävän alkukantainen ja kaikennielevä. Useat parisuhdeneuvojat ja psykologit ovat myös muistaakseni maininneet asian: kun ei vaadi tai odota toista täyttämään omaa mustaa aukkoaan, on paljon helpompi nähdä keveyttä ja se, mitä kaikkea toiselta pyytämättäänkin saa. 

Huonot uutiset: sitä TÄMÄN mustaa aukkoa ei kukaan tule koskaan täyttämään, se on jokaisen täytettävä itse. Hyvät uutiset: se on mahdollista, vaikka vaatiikin toistuvaa, jatkuvaa työstämistä ja hemmetisti kärsivällisyyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti