keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tiikeri ja ylipappi


Vedän kansalaisopistossa (aikuisille) tanssitunteja, ja tänään oli vuorossa vuosittainen palautepäivä. Tämä on sanottava: ihmiset ovat jännittäviä otuksia.

Yksi oppilaistani (veikkaisin iäksi n. 50 vuotta) sanoi, että hänen tavoitteitaan on ollut pelon voittaminen ja uskaltaminen. Pelko aikuisiällä ihan uuden asian täysin nollasta aloittamisesta. Tietysti kyseinen sanoja on niitä, jotka oppivat hyvin, hahmottavat asiat ja ovat motivoituneita – toisin sanoen edistyvät selvästi ja nopeasti.

On tavallaan hassua, miten ihmisillä edelleen kytee voimakas, jopa asioiden tekemistä estävä pelko osaamattomuudesta ja epäonnistumisesta. Sellaisissakin asioissa, kuin esimerkiksi juuri tanssisaliin meneminen, jossa epäonnistuminen ei muuta mitään mihinkään suuntaan. Ymmärrän, jos sen tunnereaktion on täytynyt evoluution mukana kulkea, sillä varmasti aikoinaan tilanteet olivatkin luokkaa "epäonnistu ja kuole". Voitte varmasti myös kuvitella miten suuresti hämmennyin, jopa liikutuin tästä palautteesta – ensinnäkin olin opettajana tältä osin onnistunut, sillä oppilas on edelleen hyvällä mielellä mukana (pelkonsa voittaneena) ja toisekseen sen takia, miten yllättävän suuri merkitys kansanopistotason harrastuksilla voi yksilötasolla olla. Elinikäistä oppimista totisesti. Vaatii sekä tervettä nöyryyttä että tervettä rohkeutta kohdata oma pelkonsa ja lähteä sieltä nollasta, uskaltaa oppia osaamatta heti.

Pelkoa on usein kuvattu tiikeriksi, joka on kesytettävä ja voitettava. Sitä ei saa päästää omalle reviirille ja on tehtävä selväksi, kuka on pomo. Monelle selän takaa kuuluva ärjyntä saattaa silti olla se viimeinen niitti, joka saa jättämään asiat kesken. Se sitten on jo toinen juttu, millä keinoin kukin saa oman tiikerinsä voitettua. Uskallan silti väittää, että jokainen on pohjimmiltaan ihan itse oma ylipappinsa, kasvunsa johtaja, metodista riippumatta (esikuvat ovat tietysti asia erikseen).

Loppuun laitan tällä kertaa poikkeuksellisesti kuvan, sillä se tiivistää jotain kovin olennaista. Kyseessä on Samuli Heimosen maalaus Asennekysymys (2011).


3 kommenttia:

  1. pelkojaan ei voi voittaa jos niitä ei kohtaa. upeaa, että kansalaisopistot alentavat omalta osaltaan kynnystä päästä pelkojaan kohtaamaan..

    ja aikuisena uuden opiskelun aloittaminen on ihanaa, ei tarvitse todistaa mitään kenellekään muulle kuin itselleen!! se se vasta onkin vapauttavaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Helka :)
    Alitajunta luo isompia mörköjä kuin todellisuus. Ehkä. Missä kohtaa alitajunnasta tulee todellisuus...

    VastaaPoista
  3. alitajunnan tai "ylitajunnan" tms peikot voi olla toisille paljon ns tosielämän peikkoja todellisempia. Voittaja on se, joka yrittää peikkonsa voittaa, vaikka ei voittaisikaan.. monimutkaista mutta silti niin yksinkertaista :)

    VastaaPoista