keskiviikko 2. lokakuuta 2013

2.10.2013

Hän kulki kumarassa, Sinä piirsit kuivalla oksalla kehän ympärillesi. Ikkunoissa savun ja surun tummentamat saranat, ulkona syksystä palava pensasaita.
Kuuliko tuuli sanasi, vai oliko se levottomuudestaan näännyksissä.
Huomasiko järvi ajatuksesi, vai oliko se väkevyydestään juovuksissa.

Hän kulki kumarassa, kantapäät rakoilla, maailmanlopun tanssiaisten jälkeisenä aamuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti