tiistai 17. syyskuuta 2013

Periteemojen äärellä: Pimeydestä ja valosta

"In order for the light to shine so brightly, the darkness must be present."
 - Francis Bacon

Havaitsin kahdenlaista luonnekäytöstä. Toiset pakenevat kohti maailmanloppua, toiset taas kulkevat hymyssäsuin kohti elämää. Edellinen lienee verrattavissa jo mainittuun laaksoon: maailmanloppua kohti juostessa ainakin tietää, mitä on odotettavissa. Toisin kuin valossa, ajoin sokaisevassa.

Näin mieleni eteen piirretyn kuvan. Eläimen sidottuna tolppaan keskellä peltoa, kenttää, piha-aukeaa. Se tempoo, räpistelee, ryntää kohti satunnaista suuntaa, mutta voi – köysi riuhtaisee olennon aina takaisin, niskaan sattuu. Millaista se on: olla sidottuna yhteen asiaan; näkemättä mitä köydenkantaman tuolla puolen voisi olla. Pitää katkaista joko köysi tai kaula.

Pitää kulkea sokaistuna, luottaen siihen, että jäljellä olevat aistit ohjaavat sillä hetkellä oikeaan suuntaan.

Ja toisaalta ei pidä. Me emme tietäisi pimeydestä ja maailmanlopusta, ellei aina joku meistä juoksisi sitä kohti. Sekin on valinta. Tyhjyyden polut ovat tutut ja tallatut.

Itse valitsin vihdoin eksyä valoon. Olen tehnyt vääriä päätöksiä runsain mitoin tässä elämässä, mutta en usko, että tämä olisi yksi niistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti